Valmiiksi saattaminen

Käytin Kalevala Cal-torkkupeittoani lumikylvyssä tänään. Se sai makoilla lumen peittämänä muutaman tunnin pihalla raikastumassa. Hain sen illalla sisälle ja levittelin ja tasoittelin sen lattialle kuivumaan kuositellen sen samalla oikeisiin mittoihinsa. 

Tuli mieleeni, että kun näytän keskeneräistä tai viimeistelemätöntä käsityötäni jollekin, sanon aina erikseen, ettei sitä vielä ole viimeistelty. Se on ihan tavallista meille käsitöiden tekijöille, eikö vaan, koska viimeistely on se viimeinen kädenjälki, joka viestii, että työ on valmis. Myös maalaamisessa on olennaista oivaltaa, että valmiiksi saattaminen, viimeistely on monesti monen mutkan takana, mutta työ ei saa henkeä ennen kuin se on viimeistelty. 

Keskeneräisyyden sietämistä joutuu opettelemaan, kun jokin maalaus ei millään käänny viimeistelyyn. Tai noh, itsehän siinä ei oikein osaa nähdä, mitä työ lopulta haluaa minulle sanoa ja tarkoittaa. 

Viime aikoina olen ottanut tavakseni nostaa aina jonkun työn näkösälle, maalaustelineelle olohuoneeseen tai paperisen työn vaikkapa keittiön jääkaapin oveen (aiemmin kiinnitin niitä myös kaapinoviin, mutta sinitarrasta jää ikäviä länttejä oven maalipintaan). Siinä se osuu usein kuin huomaamatta silmiini ja alitajuntani saa siitä ärsykkeitä, jotka saattavat johtaa siihen, että ennen pitkää työ alkaa kutsua luokseen viimeistelijää.

Viimeistelyssä on jotain tosi mielenkiintoista, ainakin Vedic Artissa, koska aloittaessaan ei silti välttämättä tiedä, miten viimeistelyn tulee tekemään ja millainen lopputulos on. Parhaimmillaan viimeistely on vahva flow-kokemus, jonka aikana työ saa hengen. Siitä tulee valmis maalaus. Joskus käy niin, että koko maalaus vielä viimeistelyvaiheessa heittää häränpyllyä ja lopputulos ja valmis teos on jotain ihan uutta. Silloin maalarina tuntee silkkaa puhdasta iloa siitä, että saa maalata. Ja viimeistellä.

Vedic Art-tyylinen viimeistely vaikuttaa myös muualla maalarin elämässä kuin maalaamisessa. Monet arkiset kodin asiat saattavat jäädä puolitiehen, mutta jokin sisäinen voima lopulta lykkää työn ääreen ja lopputuloshan siitä lopulta tulee näkyville. Lopussa kiitos seisoo. Vaikkakin jotkut asiat elämässä saattavat jäädä odottamaan viimeistelyä pitkäksi aikaa.

Varsinkin silloin kun elämässä tulee eteen muutoksia muutosten perään, niin kuin jossain elämänvaiheessa käy kai kaikille ihmisille, joutuu ehkä tekemään raskaitakin muutoksia ja ratkaisuja, viimeistelemään oikein isolla pensselillä ennen kuin saa asioilta rauhan. Mutta se ilo, joka seuraa onnistunutta viimeistelyä, korvaa kaiken pähkäilyn ja empimisen, puntaroinnin ja kokeilut. Hyvän mielen tae on onnistunut ja omannäköinen itsensä uudelleenasemoiminen muuttuneissa olosuhteissa. Niinhän se elämässä enimmäkseen menee. Hyvin viimeistelty on hyvin tehty.