Aune Lehtola

Vedic Art -maalari ja -opettaja, tarinateatteriohjaaja, työnohjaaja STOry, kasvatustieteiden maisteri

Minä ja Vedic Art

Löysin Vedic Artin - ei vaan Vedic Art löysi minut; netistä. Pitkään tutkailin sitä etäältä, joskin kiinnostuneena. Aina vaan uudestaan se ilmestyi nettihakuihini ja alkoi kiinnostaa minua. Kun tarpeeksi monesti olin siihen törmännyt, aloin tuumia, josko sillä olisi jotain annettavaa, kun se niin sinnikkäästi helähti eteeni mitä erilaisimpien hakujen kautta.

Soitin opettajalle, josta tulikin pitkäaikainen opettajani, ja kysyin, pitäisiköhän minun tulla kursseille, kun aina kompastun Vedic Artin sivuihin netissä. Voitte arvata vastauksen. - Siitä alkoi yhteinen taipaleemme Vedic Artin kanssa vuonna 2011.

Vedic Art on minulle mielen ohi maalaamista, syvimmän itseni ilmaisua. Ilmaisua, joka kumpuaa sisimmästäni. Sitä eivät rajoita mitkään säännöt ja dogmit. Vedic Art merkitsee minulle vapautta luoda, vapautta kokea puhdasta luomisen iloa tavalla, jota ei määritellä minun ulkopuolellani. Minun ei tarvitse osata piirtää, eikä tuntea värioppia, ei hallita eri tekniikoita tai materiaalien käyttöä, saan vaan maalata. Ei niistä toki haittaakaan ole.

Ruotsalainen taiteilija Curt Källman (1938-2010) on luonut Vedic Artin 17 perusprinsiippiä, jotka perustuvat vanhaan Veda-tietoon ja joiden avulla me katsomme itseämme, ympärillemme ja elämää.

Olen pitänyt Vedic Art-kursseja nyt muutaman vuoden ja olen yhä vakuuttuneempi tämän menetelmän vaikuttavuudesta niin omaan kuin kurssilaistenkin elämään, kun olen saanut todistaa aina uudelleen kurssilaisten suuria oivalluksia taiteesta, itsestään ja elämästään. Veda-taiteen syvin olemus on käsinkoskeltavasti läsnä yhtä hyvin siinä ilossa ja riemussa kuin syvässä, keskittyneessä tekemisessä ja oivaltamisessa, joka kumpuaa maalareista heidän työskennellessään.

Minulle maalaaminen on keskittymistä olemiseen, hengittämiseen, kaiken ulkopuolisen hylkäämistä ja omaan maalaamisen maailmaan menemistä niin, ettei edes jostain kuuluva, tavallisesti ärsyttävä ääni läpäise tai pääse häiritsemään keskittymistäni. 

Kun lopetan maalaamisen ja minusta tuntuu, että työ on valmis, viimeisteltykin, astun taaksepäin työstäni ja katselen työtäni ajatuksissani. Saatan ajatella, että mistä ihmeestä tämä tuli

Viereisen maalauksen lapsi ilmestyi maalaukseeni ihan itsestään, minun tarvitsi vain ottaa se siitä lopuksi esille ja koko työ oli valmis.

Minä ja tarinateatteri

Toimiessani peruskoulussa opettajana jouduin toistuvasti selvittelemään oppilaiden tekemisiä, riitoja ja muita vuorovaikutustilanteiden hankaluuksia. Usein hankaluudet ja temperamenttierot saatiin selvitettyä ja sovittua. Välillä olin kuitenkin selvittelyjen kanssa ihan ymmälläni, koska mikään mitä teimme, millaisia interventioita tahansa toteutimme, ei tuntunut auttavan niihin juurisyihin, jotka tilanteissa olivat taustalla. Kehittelimme uusia toimintamalleja hankaliin tilanteisiin ja konfliktien purkamisiin. Käytimme hyväksi erilaisia ilmaisullisia harjoituksia, jotka olivat jo oppilaille tuttuja. Harjoituksien avulla tarkastelimme oppilaille sattuneita ja tapahtuneita tilanteita, vaihdoimme rooleja ja pysäytimme tilanteita miettien yhdessä uusia ratkaisuja hankaliin kohtiin. Koin niistä olevan hyötyä. Myös oppilaat pitivät siitä, että asioita käsiteltiin ja ratkaisuja etsittiin rauhassa yhdessä. Eikä siitäkään ollut haittaa, että toisinaan vaikeidenkin asioiden purkutilanteet muuttuivat mukavaksi yhdessä tekemiseksi.

Siinä vaiheessa satuin näkemään ilmoituksen työnantajan järjestämästä, opettajille suunnatusta tarinateatteriohjaajakoulutuksesta, joka tapahtuisi työn ohessa. Lukiessani koulutuskuvausta aloin innostua toden teolla, koska siinä oli jotain tuttua. Asioita jotka muistuttivat siitä, mitä jo jollakin tasolla oppilaiden kanssa tein. Olin hämmästynyt, että tällaistakin koulutusta on olemassa. Siltä istumalta marssin rehtorin puheille ja kas, ilmoittauduin kurssille.

Siitä alkoi matkani tarinateatterin kanssa.  Koulutuksesta sain paljon uutta virtaa myös omaan työskentelyyni opettajana ja kaikki koulutuksen opit otinkin heti käyttöön omassa työssäni sitä mukaa, kun niihin tutustuin. Koulutuksen harjoittelut sujuivat helposti omalla työpaikalla ja koulu hyötyi uusista tuulista. 

Koulutusaika oli antoisa, kurssin opettajat lahjakkaita ja ryhmämme hitsautui vajaan kahden vuoden aikana yhteen, niin että valmistuttuamme vuonna 2002 perustimme Tarinateatteri Katiskan. Vuosien ajan kuljimme esiintymässä, eli tekemässä yleisön kanssa tarinateatteria eri kouluilla, yritysten ja työpaikkojen koulutus- ja virkistyspäivillä, merkkipäiväjuhlissa, seurakuntien tilaisuuksissa. Joskus kirkossa jopa saarna pidettiin tarinateatterin keinoin. 

Pidin säännöllisesti vapaavalintaista tarinateatterikerhoa koululla ja ne päättyivät aina esitykseen yleisölle. Käytin tarinateatteria myös erilaisissa työyhteisöjen koulutustilaisuuksissa, olihan ihmisten tarinoiden ja ihmissuhteiden peilaaminen ja tarinoiden monikerroksisuus oiva tapa tutkia ihmisten käyttäytymistä ja löytää yhteistä kokemuspintaa työkavereiden kesken.

Matkan varrella suhteeni tarinateatteriin on tottakai muuttunut, mutta edelleenkin sytyn aivan erityisellä tavalla, kun saan tehdä jotain niin siistiä opiskelijoiden kanssa. Nyt tajuan, että innostuksen tunteessa on jotain samaa kuin Vedic Art -kurssien pitämisessä: luovuuden läsnäolo ja aitouden kokemus.

Olen huomannut, että ilmaisun ja tunteen kieli on myös universaali, esimerkiksi silloin kun teemme tarinateatteria vasta maahan muuttaneiden kanssa, jotka samalla harjoittelevat suomen kieltä.  Samoin olen vakuuttunut siitä, että improvisaatiopohjaisilla harjoituksilla voidaan murtaa monta muuria ja vastusta ja löytää yhteinen kieli ja ilo.

Aiemmat polkuni

Näyttelypolkuja:

* Vedic Art -näyttely 1.-30.11.2017 Rikhardinkadun kirjaston käytävägalleriassa Helsingissä, kolmen maalarin yhteisnäyttely #rikhardinkadunkirjasto #käytävägalleria www.helmet.fi/Rikhardinkatu 

* Vedic Art -maalausryhmän yhteisnäyttely "Tulen näkyväksi" 7.1.-3.2.2017 Unelma Galleriassa Espoossa #unelmagalleria

Muita polkuja ja elämänkokemusta:  

erityisten opettaja, luokallisen opettaja, tarinateatteriohjaaja, kankuri ja kudonnan ja erityistekniikkojen opettaja, käsityösuunnittelija, historian vahti ja opas, puotipuksu