Uuden vuoden tajunnanvirtaa

Ajattelin kirjoittaa blogikirjoituksen tajunnanvirtaa. No niinhän olen enemmän tai vähemmän aina tehnyt. Että sikäli siinä ei ole mitään uutta.

Mutta jotakin on silti muuttunut. Mitä? Ehkä jotakin itsessäni.

Näin vuoden alussa teemme usein lupauksia tulevan vuoden varalle ja sitten pinnistelemme pitääkseemme niistä kiinni. Se on varmaan hyvä tapa sitouttaa itsensä vaikkapa terveellisempään elämään, liikuntaan, tai vaikkapa ystävien tapaamiseen. Miksei se sitten sopisi myös luovaan toimintaan.

Minulle on kertynyt jo aikamoinen kasa valmiita, viimeisteltyjä maalauksia tämän Vedic Art-polkuni mittaan. Välillä joku on ostanut maalaukseni ja se on päässyt ilahduttamaan jonkun seinälle tai olen itse antanut maalauksen lahjaksi. Se tuntuu minusta aina vapauttavalta ja merkitykselliseltä, vaikka toisinaan omista aikaansaannoksistaan onkin vaikea luopua itsekkäistä syistä. Johonkin työhön liittyy jokin vain itselle tärkeä seikka, jonka takia siitä ei halua luopua. Jostain työstä on itsellä aavistus, ettei se kuitenkaan vielä ole valmis. Niille töille täytyy antaa armo ja katsella niitä, kunnes tietää varmasti, milloin, jos koskaan niistä on aika luopua.

Jo peruskurssilla ollessaan maalari saattaa työtä tehdessään käydä melkoisen myllerryksen mielessään, kun hän lähtee työstämään tyhjää paperia tai kangasta ilman ennakkosuunnitelmaa. Maalaukseen saattaa sisältyä tekijälleen niin olennainen tunnelataus, että myöhemmin valmista työtä katsellessaan tietää haluavansa säilyttää työn itsellään, jotta voi sen kautta halutessaan palata kyseisiin tunteisiin ja muistoihin. Joskus tajunnanvirralla maalattu teos saattaa sisältää niin paljon enemmän maalarille itselleen, kuin hän voi sen ajatella koskaan merkitsevän kenellekään muulle, ettei siitä vain ole mahdollista luopua. Ja vastaavasti, joskus maalaukseen on tallentunut jotain sellaista maalarin omasta elämästä, joka tulee siinä loppuunkäsiteltyä. Niinpä hän kokee teoksesta luopumalla päästävänsä irti myös kyseisestä asiasta ja voi vapaasti siirtyä eteenpäin elämässään. Kätevää, eikö?

No, mitä niille kertyneille töille oikein voisi tehdä? Lahjoittaa suruttomammin kaikille ystäville ja tutuille? Tapetoida seinänsä töillään? Maalata vanhojen töiden päälle jotain uutta? Mikään ei tietenkään estä tekemästä noin, mutta voisi kai niitä kokeilla myös myydä aktiivisemmin. Muutenkin kuin aina välillä näyttelyissä. Tässä kotisivuformaatissa on mahdollista myös myydä tuotteitaan. Sitäpä nyt mietinkin, että pitäisikö. Voisiko se olla uudenvuodenlupaukseni? Jaa-a. Taidan ainakin jo tietää muutan teoksen, joita en aio myydä.