Tarinateatterin taikaa

Olen huomannut, että tarinateatterissa on taikaa. Se tuo erilaisia ihmisiä yhteen. Se sykähdyttää ja ilostuttaa, hätkähdyttää ja hämmentää, hauskuuttaa ja herkistää. Tarinateatteria tehdessä ja sitä katsoessa tunteet ovat hyvin eläviä, ilo on riemuisaa, nolous on käsinkosketeltavaa, rakkaus roihuaa ja suru viiltää syvältä.

Tarinateatteriryhmässä tullaan tutuiksi tosi nopeasti. Heti ruvetaan tekemään yhdessä, tutustumaan toisiimme ja peilaamaan itseämme ja omia tunteitamme toisten kanssa. Improvisaation avulla voidaan jo alusta alkaen tuoda näyttämölle tunteita ja fiiliksiä. Luottamus ryhmässä syntyy nopeasti yhteisen tekemisen kautta. Nolo ei enää olekaan niin noloa, kun sen voi elää yhdessä muiden kanssa ja huomata, että muillakin on vastaavia kokemuksia ja niistä voi selvitä. Omista kokemuksista kertominen alkaa nopeasti olla luontevaa ja oman tarinan näkeminen lavalla on alusta asti tosi siistiä.

Ohjaajana tarinateatterin taika on siinä, että tulemme arkailematta yhteen, luomme oman todellisuutemme, jossa on turvallista olla ja heittäytyä. Hyvin nopeasti alamme tehdä harjoituksia yhdessä ja kaikki pääsevät katsomaan toistensa esityksiä ja esiintymään itse. Kynnys antautua toisten katseille madaltuu ja rentouttava nauru raikaa herkästi, toki sopivissa tilanteissa, eikä kenellekään naureta ilkeästi. Kokemus samassa veneessä olemisesta ja hyväksytyksi tulemisesta kantaa kaikissa tilanteissa ja välillä oman tai toisen tarinan äärellä herkistyminenkin on ihan okei, olemmehan kokonaisia ihmisiä iloinemme ja suruinemme.

Parhaimmillaan tarinateatterissa löytää itsestään uudenlaista rohkeutta ja ilmaisuherkkyyttä, jota ei ole tiennyt itsessään olevankaan. Toisten kannustus auttaa olemaan rohkea ja kun on pystynyt luomaan toisille taianomaisen hetken, siitä jää itselle ikimuistoinen kokemus, joka kantaa. 

Ilmaisun ja tunteen kieli on universaali, esimerkiksi silloin kun teemme tarinateatteria vasta maahan muuttaneiden kanssa, jotka samalla harjoittelevat suomen kieltä. Improvisaatio- ja tarinateatteriharjoituksien kautta saa omat tunteensa, kokemuksensa ja tarinansa tuotua julki, vaikka sanoja pitäisikin hakea ja välillä käyttää elekieltäkin.  Olen vakuuttunut siitä, että improvisaatiopohjaisilla harjoituksilla ja tarinateatterin keinoin voidaan yhdessä murtaa monta muuria ja vastusta ja löytää yhteinen kieli ja ilo. Siinä on tarinateatterin taikaa!