Maalauskurssien antia

Jos minulle olisi joku sanonut kymmenen vuotta sitten, että rupean maalaamaan, kiinnostun menemään jopa akvarellikurssille, valitsen töitäni näyttelyitä varten ja että tulen pitämään maalauskursseja, olisin varmaan nauranut makeat naurut.

Elämästä ei koskaan tiedä, mitä se meille kullekin tarjoaa ja milloin.

Juuri nyt takanani on tosi antoisa maalauskurssi, jonka oppilailta sain hyvin mieluisaa palautetta ja itselleni sellaisen olon, että haluan oikein mielelläni jatkaa opettamista ja kurssien pitoa. Samoin lähetin töitäni jo kolmanteen näyttelyyn.

Kurssin aloittaminen on mielenkiintoista myös opettajalle, koska kurssilaiset tulevat uuden äärelle tietämättä paljoakaan siitä, millaisia kokemuksia Vedic Art-kurssi voi heille tarjota. Heidän on jo täytynyt tehdä suuri päätös kurssille tulosta. Toisilla kurssille ilmoittautumista on edeltänyt jonkinlainen etsikkoaika, jolloin he ovat punninneet kiinnostustaan ja omia motiivejaan lähteä kurssille jopa kuukausien ajan. Toiset ovat ilmoittautuneet intuitiivisesti sen kummempia miettimättä, ja osa on ehkä tiennyt jo pitkään tulevansa kurssille, mutta sopivan ajan löytäminen on ollut haasteellista.

Opettajana voin toki kertoa kurssin sisällöstä ja opeteltavista asioista, mutta etukäteistiedon antaminen kurssin annista ja sen herättämistä tunteista on vaikeaa, koska jokaiselle kurssilaiselle syntyy omanlaisensa kokemus kurssista ja sen vaikutukset voivat olla hyvin moninaiset niin välittömästi kuin ajan kanssa. Lisäksi maalariryhmässä syntyvä synergia voi myös ruokkia jokaisen omia kokemuksia, eikä sitäkään voi etukäteen tietää.

Kokeilunhalu ja heittäytyminen oman sisimpänsä ja oman luovuuden lähteensä kuuntelemiseen auttavat paljon aloittelevaa Vedic Art-maalaria. Ennakkoluulottomuus ja tavanomaisiin kauneusihanteisiin nojaamatta maalaaminen saattavat auttaa lähtemään kohti uudenlaista luovuutta. Jokaisen maalarin oma luovuus ja ääni tulee vääjäämättä näkyväksi työskentelyn jatkuessa ja sen kokeminen voi olla suorastaan liikuttavaa.

"En kyllä ymmärrä, miksi juuri tämä työ minua niin kiehtoo, vaikka aiemmin sanoin sen olevan niin kaukana minulle tähän asti tyypillisimmästä tyylistä, tai siis siitä mistä pidän. Mutta kun se jotenkin puhuttelee minua", sanoi yksi kurssilainen, kun ensimmäisten kurssipäivien jälkeen vedimme työt yhteen ja katsoimme, mitä kukin oli saanut aikaiseksi.

"Minusta tämä työ on tosi ruma, mutta siitä minä kuitenkin pidän", totesi toinen omasta maalauksestaan.

"Olen tosi yllättynyt, että olen käyttänyt näissä töissä juuri näitä värejä. Oikeasti en kyllä pidä niistä, tai siis eihän minulla ole kotonakaan mitään näistä väreistä."

"Tässähän on kokonainen heimo erilaisia hahmoja kanssani!" ihmetteli maalari, joka kertoi alkaneensa vaan maalata väriä.

"Väriä elämään ja kohti valoisaa tulevaisuutta!" tokaisi yksi maalari töitään katsellessaan ja mitä iloisimman hymyn valaistessa hänen kasvojaan.

"Odotan suorastaan malttamattomana seuraavaa kurssikertaa!"

Kyllähän sen voi arvata, että tuollaisten kommenttien äärellä tuntee opettajana nöyryyttä ja kiitollisuutta siitä, että voi tarjota tällaisia kokemuksia ihmisille. Kaiken lisäksi itse saa olla hyvällä tuulella ja mielellä, kun näkee Vedic Artin viisauden toteutuvan kurssilaisten työskennellessä. Sitten sitä jää ikään kuin odottavalle kannalle, että mitä kaikkea nämä kurssilaiset saavatkaan vielä kokea maalaamisen parissa! Kurssin jälkeen voi sitten vaikkapa mennä hymyssä suin keittiöön ja antaa Vedic Artin luovuuden vaikuttaa myös omaan ruuanlaittoonsa (tälle omat lapseni aina hymähtävät - en tiedä, miksi).