Maalaatko joka päivä?

28.11.2018

Eräs ystäväni, jonka tapasin pitkästä aikaa, kysyi, maalaanko joka päivä, vai minkä verran. Siitä sainkin tänään kimmokkeen miettiä omaa suhtautumistani maalaamiseen ja Vedic Artiin.

Vedic Art näyttää vaikuttavan kaikkeen tekemiseeni. Se on taka-ajatuksena monissa kodin askareissa ja harrastuksissa. Esimerkiksi ruuanlaittooni se on vaikuttanut niin, että olen jopa soveltanut ruokareseptejä ja luonut keitoksia ihan oman mielen mukaan. Tässä kohtaa saa hymyillä. Jotkut tuntemani ihmiset ovat aina toimineet noin, mutten minä. Käsitöitä tehdessäni sovellan kaikkea oppimaani ja kehittelen uutta koko ajan työn edistyessä. Saatan aloittaa neuleen tietämättä yhtään, millainen siitä lopulta tulee.

Viime aikoina olen siivonnut kaappeja ja kertyneitä tavaroita lajitellen niitä roskiin, keräyksiin ja kierrätykseen. Olen samoillut ajatuksissani muistoissa ja menneessä elämässä ja monessa kohtaa huomannut, kuinka side joihinkin vanhoihin aikoihin ja itselle tärkeisiin asioihin on aikojen saatossa höltynyt niin, että niistä on ollut helppo luopua. Tuntuu kuin tilaa olisi tullut lisää kaappien lisäksi omaan tilaan olla ja hengittää. Voi katsoa eteenpäin ja antaa menneiden olla siellä, minne ne kuuluvat. Se on ollut ilo huomata, koska niin minulla kuin monilla meillä lienee jokin säilyttämisen ja säilömisen tarve ikään kuin sisään rakennettuna.

Huomaamattani olen tullut tarkastelleeksi omia ihmissuhteitani ja ystävyyksiänikin samalta kantilta. Ja voi miten erilaisten ihmisten kanssa olenkaan saanut olla ystävä. Jokaisella heistä on ollut minulle jokin erityinen merkitys. Ystäviä on tullut, ollut ja mennyt. Ai, että miksi mennytkin, no siksi, että joillakin ystävyyssuhteilla on näin jälkikäteen ajatellen selvästi ollut jokin merkitys, ehkä opetuskin minulle ja jossain vaiheessa ystävyys on tehnyt tehtävänsä.

Nuorena aikuisena tutustuin työn kautta ystäväksi tulleeseen käsityöläiseen, jonka kanssa jaoimme innostuksen luovaan tekemiseen, ideoimme käsityöjuttuja, osallistuimme jopa suunnittelukilpailuihin ja joskus voitimmekin. Kävimme myös pitkiä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Mieleenpainuvimpia juttuja oli yhteinen villalankojen kasvivärjäys, josta tuolloin pidin myös kursseja. Tai se, kun päät yhdessä kumarruimme hänen lankalaatikoidensa ylle valitsemaan neulelankoja mieheni villapaitaa varten. Tai se, kun lomalla menin neulomaan hänen neulekoneellaan itselleni villapaitaa.

Naapuruuden mukanaan tuoman ystävän kanssa tutustuimme, kun lapset olivat pieniä. Jaoimme arjen iloja ja huolia keskenämme, kävimme pitkillä kävelylenkeillä ja jumpilla ja paransimme maailmaa. Hänen kanssaan aloin käydä myös itämaisen tanssin tunneilla.

Erään ystävän kanssa kuljimme aluksi samoja työmatkoja ja sain oivallista työnohjausta häneltä. Perheemmekin tutustuivat ja kuljimme yhteisillä lomareissuillamme pitkin Eurooppaa. Siteemme on säilynyt ja kestänyt elämän muutokset, vaikka suhde onkin aikapäiviä sitten muuttunut työkaveruudesta ystävyydeksi ilman sen kummempaa yhteistä viitekehystä.

Työ on antanut minulle monia ystäviä, joiden kanssa olen voinut kasvaa ihmisenä ja ammattilaisena ja joista osan kanssa ystävyytemme on säilynyt, vaikka tiemme ovatkin muuten eronneet. He ovat niitä, joiden kanssa voi sujuvasti aloittaa siitä, mihin on edellisellä tapaamisella jäänyt, vaikka aikaa olisi paljon tapaamisten välissä. Toisinaan olen joutunut tajuamaan, että tiiviskin ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Olemme ystävinä kasvaneet erilleen, koska elämänpolkumme ovat olleet niin eri vaiheissa, että ystävyyttä on ollut hankalaa tai keinotekoista pitää yllä, ja sekin on pitänyt oppia hyväksymään.

Kouluajan kavereistani olemme muutaman kanssa pitäneet yhteyttä kaikki vuodet niin, että side välillämme on ollut välillä tiiviimpi ja välillä höllempi. Heidän kanssaan voi tavoittaa jotain siitä itsestään, joka oli joskus nuorempana ja heidän kanssaan tavatessa on välittömästi samalla aaltopituudella. Mikä aarre!

Ja miten tämä nyt liittyy Vedic Artiin? No tietysti siten, että olen huomannut muuttuneeni ihmisenä näinä vuosina, kun olen maalannut. Toki se olisi voinut tapahtua myös muuten, mutta itse huomaan tarkkanäköisyyteni ja ymmärrykseni kehittyneen maalaamisen myötä. Ei se toki ole minusta täydellistä tehnyt, mutta itsetuntemukseni ja -arvostukseni on lisääntynyt huimasti.

Niin, ja en maalaa joka päivä, enkä joka viikkokaan, mutta Vedic Art on mukanani joka päivä. Muoto vain vaihtelee.